Historia

/ Sairaalan toiminta / Historia

Sairaalan perustaminen

Venäjän keisarin vahvistaman vuosien 1877-78 valtiopäivien päätöksen mukaan maamme mielisairaanhoidon tarpeita tyydyttämään rakennetaan lähelle Kuopion kaupunkia niin kutsuttu siirtola- eli farmijärjestelmän mukaan organisoitu yhdistetty parannus- ja hoitolaitos. Tämän johdosta ryhdyttiin toimenpiteisiin sopivan paikan löytämiseksi tälle uudelle laitokselle. Tutkittiin Kuopion lähellä olevat Savisaaren ja Fagernäsin eli Niuvanniemen maatilat sekä Kuopion kaupungille kuuluva Haapaniemen niemeke.

Taiteilija F. Weurlanderin hiilipiirros vuodelta 1886
Taiteilija F. Weurlanderin hiilipiirros vuodelta 1886

Tärkeimpiä niistä syistä, joiden perusteella päädyttiin Niuvanniemeen, olivat paikan sijainti ja rauhallisuus, lunastamismahdollisuudet ja vaikutuksen tehnyt luonnonkauneus. Huomattava merkitys lienee ollut myös vuonna 1889 Kuopioon yltäneellä Savon radalla. Rautatien tultuahan voitiin kuljettaa potilaita kauempaakin hoitoa saamaan.

Rakennustyöt Niuvanniemessä aloitettiin vuonna 1881 ja saatiin päätökseen vuoden 1884 kuluessa. Sairaalaan tuli 120 sairaansijaa, joissa kumpaakin sukupuolta varten oli 60 sairaansijaa. Lisäksi tehtiin välttämättömät hallinto- ja talousrakennukset. Laitos aloitti tomintansa helmikuun 1. päivänä 1885.

Potilaat

Kriminaalipotilaiden määrä Niuvanniemessä nousi vähitellen 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. 1930-luvulla tämä potilasryhmä kasvoi voimakkaasti. Sota-ajan jälkeen sairaala saikin erityistehtävänsä potilasryhmän pääasiallisena hoitopaikkana Suomessa.

Seuraavasta taulukosta käy ilmi kriminaalipotilaiden määrän kasvu Niuvanniemessä 1930-luvun lopulta lähtien.

Kriminaalipotilaiden määrä Niuvanniemen sairaalassa 1939 – 1967.

VuosiMiehiäNaisiaYhteensä
193910912121
19481112113
195922038258
196734361404
Victor Barsokevitschin valokuva Kuopion museon kokoelmista
Victor Barsokevitschin valokuva Kuopion museon kokoelmista

Henkilöstö

Niuvanniemen sairaalan aloittaessa toimintansa helmikuun 1. päivänä 1885 oli siellä seuraavat hoitohenkilökuntaan kuuluvat virat:

  • 1 ylilääkäri
  • 1 päällysmies eli ylihoitaja
  • 1 johtajatar eli ylihoitajatar
  • 7 hoitajaa
  • 5 hoitajatarta

Talous-, huolto- ja muuhun henkilökuntaan kuuluivat seuraavat virat ja toimet:

  • 1 taloudenhoitaja
  • 1 pappi
  • 1 emännöitsijä
  • 1 leipojatar
  • 3 piikaa
  • 4 renkiä
  • 1 puuseppä
  • 1 palovartija
  • 1 lämmittäjä (kevääseen asti)

Kun sairaala aloitti toimintansa vuonna 1894 laajennetussa muodossaan, myös henkilökunnan määrä kasvoi vastaamaan lisääntynyttä potilasmäärää. Vuonna 1894 sairaalassa oli 23 mieshoitajaa ja 19 naishoitajaa ja potilaita oli enimmillään 310. Näin ollen miesosastoilla oli yksi hoitaja kuutta potilasta kohden ja naisosastoilla vastaava suhde oli yksi hoitaja kahdeksaa potilasta kohden.

Yhteiskunnallisten olosuhteiden vaikutus sairaalayhteisöönkin heijastui tavassa, jolla mielisairaat luokiteltiin sairaalassa. Potilaat oli ensinnäkin jaettu säätyläistöön ja rahvaaseen, mutta tämän lisäksi luokiteltiin tarkemmin varallisuuden perusteella. Potilaiden eriarvoinen asema näkyi muun muassa päivämaksujen suuruudessa, joka riippui potilaan omasta tai hänen edusmiehensä varallisuudesta tai halusta maksaa tietty päivämaksusumma.

Päivämaksun suuruus takasi kullekin potilaalle hänen säätyään ja varallisuuttaan vastaavan elintason sairaalassa. Korkeimpien päivämaksujen maksajia oli kuitenkin vähän. Päivämaksut vaihtelivat vapaapaikasta neljään markkaan.

Yhä monipuolistuva psyykenlääkkeiden valikoima ja lisääntynyt kokemus näiden valmisteiden käytössä paransi hoidon tuloksia etenkin jakomielitautiryhmän sairauksien ja depressiotilojen hoidossa vielä 1970- ja 1980-luvullakin. Ne myös tekivät mahdolliseksi eriasteisen psykoterapian ja toimintaterapian, jotka puolestaan edelleen paransivat kokonaistulosta. Eläketurvan kohentuminen ja sosiaalihuollon tehostaminen puolestaan auttoivat sairautensa takia invalidisoituneita yhä useammin selviämään menestyksellisesti sairaalan ulkopuolella. Niinpä Niuvanniemen sairaalan keskimääräinen hoitoaika putosi nopeasti. Kun vuosina 1955-59 kriminaalipotilaiksi otetuista oli puolet poistettu sairaalasta vasta kymmenen vuoden kuluessa, oli vastaava luku pudonnut vuosina 1970-71 kolmeen ja puoleen vuoteen ja 1980-luvulla vieläkin lyhyemmäksi. Tämän seurauksena alkoi Niuvanniemen sairaalassa potilasmäärän nousu taittua ja vuodesta 1975 alkaen kääntyä yhä selvempään laskuun, kuten seuraavasta taulukosta käy ilmi.

Niuvanniemen sairaalassa vuoden lopussa olleet potilaat sukupuolen mukaan jaoteltuna vuosina 1969-1984.

VuosiMiehiäNaisiaYhteensä
196934660406
197539350443
198035844402
198434735382
Karl Granitin (1857-1894) ottama valokuva 1893
Karl Granitin (1857-1894) ottama valokuva 1893

1980-luvulla valtiovalta alkoi määrätietoisesti panostaa Niuvanniemen sairaalaan: 1982 saatiin sairaalaan toisen psykologin ja toisen sosiaalityöntekijän virat, 1983 tutkijaylilääkärin virka (siirretty Mustasaaren sairaalasta) ja 1985 kolmas ylilääkärin virka. Pitkään vireillä ollut terapiarakennushanke johti vihdoin myönteiseen tulokseen, kun sairaalan 100-vuotisjuhlan yhteydessä 26.9.1985 vihittiin käyttöön uusi bruttoalaltaan 3126 neliön terapiarakennus.

Yhteiskunnan lisääntynyt tuki tuli ratkaisevaksi avuksi myös sairaalan omaksumalle uudelle kehityslinjalle: pyrkimykselle oikeuspsykiatrian erikoissairaalaksi ja lopulta yliopistoklinikaksi, johon Niuvanniemen sairaalalla olikin hyvät edellytykset mielisairaslain 12 §:ssä määritellyn valtion mielisairaalan erityistehtävän, suuren kokonsa ja Kuopion Yliopiston ja Kuopion yliopistollisen keskussairaalan läheisyyden takia.

Pitkäaikainen ponnistelu alan oppituolin saamiseksi tuotti vihdoin tulosta ja 1983 perustettiin Kuopion yliopistoon maamme ensimmäinen oikeuspsykiatrian professuuri, johon dosentti, johtava ylilääkäri Panu Hakola kutsusta nimitettiin. 1.9.1983 alkaen Niuvanniemen sairaala on toiminut samalla Kuopion Yliopiston (31.12.2009 saakka) ja Itä-Suomen yliopiston oikeuspsykiatrian klinikkana.

Nykyään Helsingin yliopiston keskussairaalaan liitetyn Lapinlahden sairaalan jälkeen Niuvanniemen sairaala on vanhin maassamme toimivista psykiatrisista sairaaloista. Yli 100-vuotinen historia näkyy tietenkin sairaalan rakennuksissa, jotka ovat museoviraston suojeluksessa ja jotka saneerattaessa on koetettu säilyttää mahdollisimman alkuperäisessä asussa, kuitenkin ottaen huomioon kehittyvän psykiatrian ja tekniikan uudet vaatimukset.

Lähde: Malmivuori J., Niuvanniemen sairaalan historia 1885-1985, Kuopion yliopiston julkaisuja, Kuopio 1985.

Kirjallisuutta: 
Vuorio K, Niuvanniemen sairaala 1885–1952. Juvenes Print Oy, Tampere, 2010
Vuorio K, Niuvanniemen sairaala 1953–2010. Juvenes Print Oy, Tampere, 2011