Suomessa on tehty rikoksista syytetyille oikeuspsykiatrisia mielentilatutkimuksia jo 1800-luvulta lähtien. Länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan on pidetty oikeana, että vaikeimmin psyykkisesti sairaita ihmisiä ei tuomita vankilaan, vaan että heidän sairauttaan hoidetaan lääkintäviranomaisten toimesta. Tuomioistuimet voivat oikeudenkäymiskaaren (17 luku, 45 §) perusteella määrätä rikoksesta syytetyn mielentilatutkimukseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) [aikaisemmin Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira)] määrää, missä mielentilatutkimus suoritetaan. Yleensä se suoritetaan sairaalassa ja sen suorittanut lääkäri antaa tutkimuksesta lausuntonsa ja toimittaa sen THL:lle, joka saamansa lausunnon perusteella antaa oman lausuntonsa syytetyn mielentilasta tuomioistuimelle. Suomalainen mielentilatutkimuskäytäntö on kansainvälisesti arvioiden perusteellinen. Mielentilatutkimuksessa olevan henkilön esitietoja kerätään henkilöltä itseltään sekä hänen luvallaan hänen omaisiltaan, ystäviltään, työnantajilta, häntä aiemmin hoitaneilta terveydenhuollon toimintayksiköiltä jne. Mielentilatutkimuksen aikana tutkittavalle tehdään laaja psykiatrinen tutkimus, standardoituja psykologisia testejä, häntä seurataan mielisairaalassa tai muussa tutkimuspaikassa koulutetun henkilökunnan toimesta 1 – 2 kuukauden ajan ja hänelle suoritetaan myös ruumiillisen terveydentilan tutkimus. Aivojen mahdollisia rakenteellisia poikkeavuuksia voidaan tutkia kuvantamismenetelmin. Laaja tutkimuskäytäntö on luonnollisesti aikaa vievä ja kallis, mutta toisaalta tällä menetelmällä saadut tiedot ovat kansainvälisen mittapuun mukaan luotettavia ja siten tutkittavan henkilön oikeusturvaa tukevia.
Oikeuspsykiatristen mielentilatutkimusten luotettavuuden kannalta on tärkeää, että mielentilatutkimukset tehdään Suomessa tuomioistuimen pyynnöstä. Maassamme oikeuspsykiatrien velvollisuus on esittää parhaan kykynsä mukaan objektiivinen kannanotto tutkittavan psyykkisestä terveydentilasta syytteenalaisen teon aikana ja mielentilatutkimuksen tekohetkellä riippumatta siitä, tukevatko mielentilatutkimuksessa esiin tulleet havainnot enemmän syyttäjän vai puolustuksen esiin ottamia näkökantoja. Mielentilatutkimuksia suorittaneiden lääkäreiden riippumattomuuden kannalta on keskeistä, ettei mielentilatutkimuksen tekijä ole nimenomaisesti syyttäjän eikä puolustuksen asiantuntija. Esimerkiksi USA:ssa vallitsevan käytännön mukaan sekä puolustus että syyttäjä voivat esittää oikeudessa omien oikeuspsykiatriensa arvioita tutkittavan mielentilasta. Tällaisessa käytännössä on vaara, että kumpikin taho tuo esille vain omaa kantaansa puoltavia seikkoja. Suomessa tuomioistuinten tuomarit ovat ilmaisseet tyytyväisyytensä mielentilatutkimusten perusteella saatuihin tietoihin. Yli 90 prosentissa tapauksista oikeusistuimet ovat pitäneet mielentilatutkimuksessa saatuja tietoja luotettavina.
Niuvanniemen sairaalassa sijaitsevassa Itä-Suomen yliopiston oikeuspsykiatrian klinikassa on tehty runsaasti epidemiologista tutkimusta muun muassa koskien väkivaltarikokseen syyllistyneiden riskiä uusia tekojaan. Oikeuspsykiatrisen tutkimuksen tieto on myös mielentilatutkimustoiminnan palveluksessa. Niuvanniemen sairaalassa mielentilatutkimukset suoritetaan yleensä suljetuilla, ns. eristysosastoilla, mikä tarkoittaa sitä, että osastoilla on mahdollisuudet ja tilat myös potilaan eristämiseen mielenterveyslain mukaisesti. Pääsääntöisesti mielentilatutkimuspotilaat ovat osastolla hoitopotilaiden kanssa yhteisissä potilashuoneissa sekä oleskelutiloissa, ketään ei suljeta erilleen muista ilman mielenterveyslain mukaisia perusteita. Tutkimukset suoritetaan lääketieteellisin perustein ja yksilölliseen tarpeellisuusharkintaan perustuen. Mielentilatutkimuspotilaan suhteen noudatetaan sitä, mikä mielenterveyslaissa on säädetty. Yksilölliseen harkintaan perustuen mielentilatutkimuspotilas voi mahdollisesti tavata lähiomaisiaan. Lomalle sairaalasta ei pääse tutkimusaikana. Tutkimuksen päätyttyä THL antaa luvan sairaalasta poistamiseen. Hoitoon esitetty tutkittava odottaa THL:n lautakunnan päätöksen sairaalassa, samoin menetellään vaikeasti arvioitavissa rajatapauksissa.